Tarkoituksemme:

Satunnaiset painajaiset ovat mielenterveyden kannalta harmittomia. Usein toistuvat painajaiset voivat kuitenkin aiheuttaa huomattavaa psyykkistä kuormitusta ja toisaalta toimia myös psyykkisten ongelmien osoittimena. Tästä syystä päätimme selvittää painajaisten esiintyvyyttä suomalaisessa aikuisväestössä yleensä sekä erikseen sota-aikana aikuisiässä olleilla ns. sotasukupolvilla ja rintamapalveluksessa olleilla veteraaneilla. Erityinen mielenkiinnon kohde oli kysymys siitä, onko painajaisten esiintyvyydessä havaittavissa muutoksia pitkän aikajakson kuluessa väestön keskuudessa.

Keitä tutkittiin:

Kansallinen FINRISKI -tutkimus on kerännyt 5 vuoden välein tietoja aikuisväestön (25 – 74 v) sydäntaudin riskitekijöistä alkaen vuodesta 1972 (silloinen Pohjois-Karjala -tutkimus). Kullakin tutkimuskerralla on suoritettu 10000 aikuisikäisen henkilön satunnaisotanta tietyiltä alueilta. Tutkimukseen osallistuminen on ollut hyvä, vaikkakin viime vuosina vähenemään päin. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme vuosien 1972, 1977, 1982, 1987, 1992, 1997, 2002 ja 2007 otoksia. Yhteensä tutkimusjoukko käsitti 71921 henkeä, joista 69813 (36002 naista ja 33811 miestä) oli vastannut viimeisen kuukauden aikana nähtyjä painajaisia koskevaan kysymykseen. Heistä 5300 miestä ja 5915 naista kuului sotasukupolveen ja heidän joukossaan oli 3191 itse omalla ilmoituksellaan rintamapalveluun osallistumisensa ilmoittanutta miespuolista veteraania. (Rintamapalvelusta ei enää vuoden 1977 jälkeen ole ollut erillistä kysymystä).

Mitä havaittiin: Painajaisten esiintyvyys:

Kun kaikki vuodet yhdistettiin, niin usein painajaisia näkeviä naisia oli 4,8 % ja miehiä 3,5 %. Nämä luvut vastaavat hyvin kansainvälisiä tutkimuksia. Satunnaisesti painajaisia oli viimeisen kuukauden aikana nähnyt 36,2 % miehistä ja 43,5 % naisista. Painaisten esiintyvyys oli myös miehillä selkeästi ikäsidonnaista. Vanhenevat miehet näkivät useammin sekä satunnaisia että usein toistuvia painajaisia kuin nuoremmat miehet. Kiinnostavaa oli, että naisilla tällaista iän vaikutusta ei voitu selkeästi havaita. Tämän seurauksena käy niin, että sukupuoliero (naiset näkevät enemmän painajaisia kuin miehet) kuroutuu iän myötä umpeen vanhenevien miesten lisääntyvien painajaisten takia. Usein painajaisia näkevien kohdalla noin 56-60 ikävuoteen mennessä ero on hävinnyt ja miehet näkevät yhtä paljon usein toistuvia painajaisia kuin naiset. Satunnaisten painajaisten osalta ero häviää ikävuosiin 66-70 mennessä. Nämä trendit on esitetty alla olevissa pylväsdiagrammeissa (Kuva 1. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi).

A) Usein toistuvien painajaisten esiintyvyys iän myötä miehillä ja naisilla.
B) Satunnaisten painajaisten esiintyvyys iän myötä miehillä ja naisilla

Ylemmässä usein toistuvat painajaiset ja alemmassa satunnaiset. Y -akseli painajaisten esiintyvyys; X -akseli ikä; mustat pylväät miehet ja valkeat naiset).

Kun pohdimme näitä tuloksia, niin kiinnitimme huomiota siihen, että naisilla näyttäisi olevan usein toistuvien painajaisten kohdalla yksittäinen esiintyvyyspiikki ikävuosina 51-55. Ikä, joka vastaa keskimääräistä menopaussin ajoittumista. Se siis osaltaan tuottaa sukupuolieroa esiintyvyyslukuihin naisten ja miesten välillä. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi miehillä painajaisten esiintyvyys kasvaa ikääntyessä. Tutkimusryhmämme uskaltautui spekulatiivisesti esittämään oletuksen, että kyse saattaisi olla sukupuolihormoneista, erityisesti androgeeneista. Androgeenien tasot ovat huipussaan nuorilla miehillä ja laskevat sitten miesten ikääntyessä. Naisilla androgeenien määrät ovat paljon miehiä alhaisemmat. Tiedetään, että androgeeneillä on vaikutusta pelko- ja stressi-reaktioihin sekä useisiin uneen liittyviin ilmiöihin. Tämän perusteella esitimme oletuksen, että androngeeneillä voisi olla suojavaikutus painajaisten näkemistä vastaan, mikä selittäisi havaitsemamme muutokset niiden esiintyvyydessä iän ja sukupuolen suhteen. Luonnollisesti oletusta tulee testata tulevissa tutkimuksissa.

Mitä havaittiin: pitkän ajan muutokset esiintyvyydessä ja sodan vaikutus:

Tutkimuksemme osoitti myös, että satunnaisten painajaisten esiintyvyys väestössä on vähitellen kasvanut ja usein nähtyjen painajaisten esiintyvyys hieman vähentynyt viimeisten 35 vuoden aikana. Kuitenkin, jos sotasukupolvi suljetaan pois analyyseista, niin usein nähtyjä painajaisia koskeva vähenemistrendi häviää. Näin voidaan päätellä, että sotasukupolven edustajien määrän vähentyminen tutkimus tutkimukselta aiheuttaa usein toistuvien painajaisten esiintyvyydessä väestötasolla lievän laskevan trendin.

Satunnaisia painajaisia raportoivien henkilöiden määrä on siis kasvanut vuosien 1972 ja 2007 välillä aikuisväestössä. Erityisesti kiinnittää huomiota, että vuosien 1987 ja 1997 välillä on voimakas nousu näissä oireissa. Aikajakso sattuu samaan aikaikkunaan kuin vuoden 1990 voimakas talouslama Suomessa. Jos satunnaiset painajaiset liittyvät lamaan, niin niiden esiintyvyys piikki tulee kuitenkin jonkin verran jälkikäteen itse akuutin laman ajankohtaan verrattuna. Kokonaisuudessaan satunnaisten painajaisten lisääntyminen on samansuuntainen löydös kuin olemme eräässä aiemmassa tutkimuksessamme todenneet unettomuusoireiden osalta.

Sodan vaikutusta selvittäessämme totesimme, että rintamalla palvelleiden veteraanien joukossa sekä painajaisten että unettomuusoireiden (joita myös erikseen kysyttiin) esiintyvyys oli selvästi yleisempää vuosina 1972 ja 1977 otoksissa kuin niiden joukossa, jotka eivät olleet palvelleet rintamalla. Tämä ero näkyy selvästi vaikka sodasta oli tutkimushetkellä kulunut jo vähintään 28 vuotta. Lisäksi koko sotasukupolven joukossa, (jossa mukana kaikki sodan aikana aikuisiässä olleet miehet sekä naiset), painajaisten ja unettomuusoireiden esiintyvyys oli yhä korkealla useita vuosikymmeniä sodan jälkeenkin. Mikä on itse sodan suoraa vaikutusta ja mikä iän tuomaa vaikutusta on kuitenkin vaikea tämän tutkimuksen perusteella yksiselitteisesti arvioida, sillä koko sotasukupolvea voimme verrata vain niihin heidän kanssaan tutkimushetkellä samanikäisiin henkilöihin, jotka ovat syntyneet sodan jälkeen ja siis saavuttaneet heihin vertailtavan sotasukupolven iän toisenlaisessa maailmassa. Ihanteellinen vertailuryhmä olisi tietenkin henkilöt jotka syntymävuotensa puolesta kuuluvat sotasukupolveen mutta eivät olisi olleet mitenkään tekemisissä sodan kanssa. Tällaisia henkilöitä ei kuitenkaan ole. Uskallamme kuitenkin olettaa, että ainakin yksi ellei keskeinen syy veteraanien ja sotasukupolven kohonneisiin painajais- ja unettomuusoireisiin on itse sodan vaikutus sen aikana eläneisiin ihmisiin.

Nämä tulokset on esitetty alla olevissa grafiikoissa (Kuva 2. Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi). Usein esiintyvien painajaisten osalta ylemmässä kuvassa ja satunnaisesti esiintyvien painajaisten osalta alemmassa. (Y -akseli painajaisten esiintyvyys; X -akseli tutkimusvuosi; mustat viivat sotasukupolvi on suljettu pois; katkoviiva sotasukupolvi on mukana; pallot naiset; neliöt miehet).

Y -akseli painajaisten esiintyvyys; X -akseli tutkimusvuosi; mustat viivat sotasukupolvi on suljettu pois; katkoviiva sotasukupolvi on mukana; pallot naiset; neliöt miehet

Tutkimus on osa Nils Sandmanin väitöskirjaprojektia. Tästä tutkimuksesta Nils sai vuoden 2013 psykologian valtakunnallisen tohtoriohjelman vuoden julkaisu -kilpailun toisen palkinnon.

Linkki alkuperäisen englanninkielisen artikkelin sivulle, jossa voit lada sen pdf tallenteen

Erkki Kronholm